Ajankohtaista

Tiilijulkisivuille uudet suositukset tuuletukseen

Suositukseen liittyvät taulukot artikkelin alla.

Tiilijulkisivun taustan tuulettumisen tehostamiseksi alettiin 1990-luvulla jättää alimmasta tiilirivistä joka kolmas pystysauma avoimeksi. Tällä toimenpiteellä tuuletusvälissä oleva ilma alkoi vaihtua, mutta varsinaista tutkimusta siitä, miten paljon tuuletusvälissä olevan ilman tulisi vaihtua, ei ollut käytettävissä.

Ilmaston muuttuminen lisää julkisivuun kohdistuvia säärasituksia ja tiilijulkisivun toimivuuden varmistamiseksi myös taustan tuuletustarvetta on ryhdytty tutkimaan tarkemmin. Paroc Oy:n VTT:llä teettämässä tuoreessa tutkimuksessa (VTT-R-01215-20) on selvitetty erilaisilla tyypillisillä verhousmateriaaleilla verhotun rakennuksen tuuletusvälin tuuletustarvetta eri korkuisissa rakennuksissa. Lähtökohtana tutkimuksessa on ollut se, että tuuletusvälin kosteusprosentti ei kosteinakaan vuodenaikoina nousisi niin korkeaksi, että se altistaisi taustarakenteen homekasvustolle.

Tutkimuksessa on tarkasteltu tuuletusvälin tuuletustarvetta sekä kapeamman (25 mm) että leveämmän (45 mm) tuuletusvälin omaavissa rakennuksissa. Tutkimuksen perusteella saatiin laadittua mainituilla tuuletusväleillä varustetuille tiiliverhotuille rakennuksille optimaalinen tuuletustarve ja edelleen tiilimuuriin jätettävien tuuletusaukkojen vähimmäismäärät neliömillimetreinä juoksumetriä kohden. Wienerbergerin aloitteesta tutkittiin edelleen, riittääkö nykyinen käytäntö tuottamaan tuuletusväliin riittävästi korvausilmaa, jotta ilmavälin kosteuspitoisuus ei nousisi yli kriittisen 85 % tason.

Uudet ohjeet tuuletusaukkojen mitoitukselle

Normaalitapauksessa tiilijulkisivun tuuletusaukkojen määrä on riittävä silloin, kun joka kolmas alimman tiilirivin pystysauma on avoin ja samanaikaisesti seinällä on runsaasti ikkuna-aukkoja, joiden yläreunassa on tuuletusväliin yhdistyvä vähintään 10 mm ilmarako.

Esimerkiksi jokaisen 1 600 mm leveän ikkuna-aukon yläpuolella oleva 10 mm levyinen tuuletusaukko muodostaa pinta-alaltaan peräti 16 000 mm2 suuruisen korvausilma-aukon (Taulukko 3). Edellä mainitun lisäksi ikkunan alapuolisen vesipellin alla on useimmiten 5 mm levyinen tuuletusrako. Vesipellin tukikiinnikkeiden vähentävä vaikutus huomioiden on tuuletusta lisäävä pinta-ala myös aukon alapuolella vähintään 4 000 mm2. Ikkuna-aukkojen ylä- ja alareunojen avoimista tuuletusaukoista saadaan merkittävä lisähyöty kuorimuurin tuulettumista ajatellen.

Mikäli kyseessä on tiiliverhous, jossa on vain vähän tai ei lainkaan ikkunoita tai ikkunan ylä- ja alapuolinen tuuletus on muuten vähäistä, on tiilijulkisivun alaosassa hyvä jättää pystysaumoihin avoimia tuuletusaukkoja Taulukon 1 mukaisesti.

Mieluummin enemmän aukkoja kuin liian vähän

Yleisesti ottaen olosuhteista ja rakennuksen julkisivurakenteista riippuen, on turvallisempaa jättää julkisivumuurauksen alaosaan mieluummin hieman enemmän kuin liian vähän tuuletusaukkoja. Esimerkiksi rannikkoalueille rakennettaessa, korkeissa rakennuksissa tai kosteudelle arkoja runkomateriaaleja käytettäessä on hyvä jättää sekä ensimmäisessä että neljännessä tiilirivissä joka toinen pystysauma avoimeksi. Näin voidaan varmistaa tuuletusvälin riittävä tuulettuvuus haastavammissakin olosuhteissa.

Mikäli joka toinen pystysauma jätetään avoimeksi sekä ensimmäisessä että neljännessä tiilirivissä, tulisi mahdolliset kutistumaraudoitteet sijoittaa näiden väliin, esimerkiksi kolmanteen vaakasaumaan sokkelin päältä laskettaessa.

Näitä ohjeita noudattaen voidaan varmistaa, että tuuletusvälin kosteusprosentti ei pääse nousemaan liian korkeaksi kuin ehkä hetkittäin. VTT:n tutkimuksesta saatuja tuloksia tukevat myös todellisessa kerrostalokohteessa tehdyt tuoreet pitkäaikaismittaustulokset.