Kaksikerrosrappaus on julkisivurappausten valtavirtaa, mutta kolmikerrosrappauksellakin on edelleen paikkansa. Molemmilla tekniikoilla on etunsa, jotka korostuvat kohdekohtaisesti. Useimmissa tapauksissa kummalla tahansa tekniikalla voi saada aikaan hyvän lopputuloksen, mikäli rappari hallitsee ammattinsa.
– Erityisesti suojelukohteissa on usein mahdotonta uusia rappaus millään muulla kuin alkuperäistä vastaavalla tavalla. Tällaisissa kohteissa kolmikerrosrappaus on mielestäni muutenkin paras ratkaisu ainakin ulkonäöllisesti. Käyttöiänkin kannalta kolmikerrosrappaus on aina turvallinen ratkaisu, sanoo aluepäällikkö Vesa RäsänenSaint-Gobain Weberiltä.
Räsänen perustelee näkemystään sillä, että rappauksen tulee rakennetuissa kulttuuriympäristöissä sulautua viereisiin rakennuksiin. Tähän vaikuttaa hänen mukaansa värin elävyys eli sen värikylläisyyden vaihtelu.
– Sen sijaan kaksikerrosrappaukset toimivat hyvin yhdessä vesihöyryä läpäisevien silikonihartsipinnoitteiden ja värillisten sementtilaastien kanssa. Ja uusien, toimivien tuotteiden avulla kaksikerrosrappauksellakin saa toteutetuksi vanhan rakennuksen ulkonäön, Räsänen sanoo.
Kaksikerrosrappausten yleistyessä ja monipuolistuessa myös niiden käyttömahdollisuudet on opittu tarkasti.
– Esimerkiksi Helsingin Katajanokkaa 1970-luvulla rakennettaessa ei vielä jätetty tarpeeksi suuria ilmarakoja, eikä ymmärretty liikuntasaumojen merkitystä kylmissä kuorimuurirakenteissa. Vuosituhannen vaihteen jälkeen rakennetuissa taloissa tekniikka jo hallittiin, ja myös ulkonäöllisesti lopputulos oli hyvä. Esimerkiksi Helsingin Eiranranta oli yksi monista kohteista, jossa arkkitehdin myötävaikutuksella valittiin rappaustavaksi kolmikerrosrappauksen sijaan kaksikerrosrappaus, kertoo Wienerbergerin rakennustekninen johtaja Juha Karilainen.
Hän pitää nykyisiä kaksikerrosrappaustekniikoita riittävän hyvinä myös esteettisen lopputuloksen kannalta.
Kolme eri tekniikkaa kaksikerrosrappauksiin
Nykyään kaksikerrosrappaustekniikoita on kolmea erilaista, pinnoitteesta riippuen: sementtirappaus, kalkkisementtirappaus ja silikonihartsirappaus. Ensin mainittua on käytetty runsaasti erityisesti omakotitaloissa. Sen etuna on erinomainen tartunta ja hyvä hengittävyys. Lähes yhtä hyvä tartunta on kalkkisementtiseoksella tehdyllä kaksikerrosrappauksella.
– Mielestäni kalkkisementtipinnoitteella tehty rappaus kaksikerroksisena on täysin verrattavissa kolmikerrosrappaukseen ulkonäöltään. Molemmilla saa aikaan lähes kaikki värit, kertoo Fesconin tuotepäällikkö Keijo Neffling.
Nykyään suosituimmalla silikonihartsirappauksella värisävyjen skaala on vielä huomattavasti laajempi. Silikonihartsirappauksella on lisäksi se etu, ettei se ime vettä sisäänsä, vaikka läpäiseekin vesihöyryä. Tämä ominaisuus on oikeastaan yksi kaksikerrosrappauksen perusideoista. Toinen nykyisten kaksikerrosrappausten keskeinen ominaisuus on se, että runsaan kymmenen millimetrin paksuinen pinnoite on ”raudoitettu” polypropeenikuiduilla. Juuri tämä rakenneratkaisu tekee mahdolliseksi saada aikaan riittävän luja rappauspinnoite näin ohuena.