Kansallisteatterin uuden puolen eli 1930‒1950-luvuilla rakennetun osan perusparannustyöt käynnistyivät keväällä 2020 ja uudistuneet tilat avautuivat yleisölle syksyllä 2023.
Hankkeen arkkitehtisuunnittelusta vastasi Arkkitehdit Davidsson Tarkela Oy ja sen on toteuttanut SRV.
Pienen näyttämön peruskorjaus toteutettiin teatterin pitkää historiaa ja kulttuurihistoriallista arvoa kunnioittaen. Arkkitehti SAFA Aki Davidson kysyi kuvanveistäjä Pekka Paikkarilta, mahtaisiko hänen työryhmältään löytyä ratkaisua tiililaattapintaisten betonijulkisivuelementtien uudistamiseen.
Museoviraston toivomuksena oli mahdollisimman alkuperäisen kaltainen tiililaatta, sillä samaa laattaa ei enää tietenkään ollut saatavana.
Paikkari otti yhteyttä Ylivieskan Tiili Oy:n toimitusjohtajaan Heikki Ryöppyyn. – Vanhaa, laadukasta ja kestävää arkkitehtuuria kannattaa pyrkiä ylläpitämään. Jonkun tulee pitää huolta myös näistä upeista vanhoista tiilijulkisivuista.
Tarkkaa käsityötä
Alkuperäisten elementtien tiililaattojen toisintaminen vaati kekseliäisyyttä, kokeiluja, laskemista ja raakaa huolellista käsityötä. Kohteessa käytettiin tiilitehtaan 148×148 mm peruslaattoja, jotka valmistettiin mustasta tai punertavasta savimassasta.
Paikkarin kuusihenkinen työryhmä sai tehtaalla vapaat kädet ja he kehittivät projektissa tarvittavien tiililaattojen pinnoitusmenetelmän itse.
Se oli tarkkaa käsityötä ja vaati sekä huolellista aikatauluttamista että laskemista. Aikataulu oli hyvin tiukka ja laattoja käsiteltävänä 50 000 kappaletta. Aikataulussa pysyäkseen työryhmä oli laskenut, että yhtä laattaa olisi mahdollista käsitellä seitsemän sekuntia.
Harkitusti sikin sokin
Valmiiksi käsitellyt laatat poltettiin mahdollisimman suurissa erissä. Sen jälkeen ne toimitettiin taiteilijaryhmän tiloihin lajiteltavaksi lopulliseen asemaansa elementtiin isoille eurolavoille.
Alkuperäiset laatat oli ladottu elementtiin ikään kuin huolimattomasti, mikä antoi julkisivulle sen ominaisen ilmeen. Sen toisintaminen puolestaan oli haastavaa.
Uusissa laatoissa oli kymmentä eri värisävyä ja kahden massan ansiosta hieman eri kokoisia laattoja. Sen ansiosta ladonnassa päästiin epäsäännölliseen rytmiin.
– Vaikka julkisivu olisi varmasti voitu toteuttaa nykyaikaisellakin rakenteellisella ratkaisulla, se haluttiin toisintaa pieteetillä alkuperäistä vastaavilla metri kertaa metri -elementeillä ja replikalaatoilla, Ryöppy painottaa.
Teksti: Dakota Lavento, kuvat: Museovirasto ja SRV: Tuomo Manninen ja Kansallisteatteri/Kirsi Helstelä
Lue koko artikkeli Kivestä Muuraamalla -lehdestä alta