Vanhojen kaupunkitalojen energiatehokkuus onkin erinomainen

Helenin selvityksestä kertoi TM Rakennusmaailma -lehti. Lue koko artikkeli tästä: https://rakennusmaailma.fi/selvitys-yllatti-vanhojen-kaupunkitalojen-ernergiatehokkuus-on-erinomainen/

Helenin
selvityksessä on erityistä mielenkiintoa, koska lämpöverkossa on mukana myös
vanhaa rakennuskantaa 1900-luvun alusta asti. Todellinen energiatehokkuus
osoittautuu aineistossa usein aivan muuksi, mitä sen laskennallisen U-arvon
mukaan pitäisi olla.

1900-luvun alun
rakennuskannan energiatehokkuus on valtaosin joko hyvää tai erinomaista. Taso
romahtaa 1950-luvulla, painuu pohjamutiin 60-luvulla ja alkaa parantua vasta
vuosituhannen vaihteessa. 2000-luvulle tultaessa kaikkein huonoin rakennuskanta
alkaa samalla tippua pois pelistä.

1900-luvun alun
erinomaiseksi osoittautunut rakennuskanta koostuu pitkälti tiilirunkoisista
kerrostaloista, joiden ei laskennallisesti pitäisi olla kovinkaan
energiatehokkaita.

Rakennusten
todellinen energiatehokkuus kuitenkin romahtaa juuri siinä vaiheessa, kun
käyttöön otetaan tehokkaita lämmöneristeitä sisältävät sandwich-betonielementit.

Helenin
energia-asiantuntija Markku Mannila ja kehityspäällikkö Jouni Kivirinne
selittävät vuosisadan puolivälin romahdusta osin talotekniikalla.

Betonielementtien
myötä painovoimainen ilmanvaihto korvautui konevoimalla, jonka käytössä oli
vielä paljon oppimista.

Joissain
tapauksissa vanhojen tiilitalojen energiatehokkuutta on tukenut näiden
ryhmittely umpikortteleiksi.

Wienerberger Oy:n
rakennustekninen johtaja Juha Karilainen selittää Helsingin vanhan
rakennuskannan energiatehokkuutta paksujen umpitiiliseinien massalla, joka
pystyi varaamaan lämpöä ja tasaamaan tämän vaihteluita ilman nopearytmistä
lisälämmitystä.

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo
/ helsinkikuvia.fi