Vanhojen kaupunkitalojen energiatehokkuus onkin erinomainen

Helenin selvityksestä kertoi TM Rakennusmaailma -lehti. Lue koko artikkeli tästä: https://rakennusmaailma.fi/selvitys-yllatti-vanhojen-kaupunkitalojen-ernergiatehokkuus-on-erinomainen/

Helenin selvityksessä on erityistä mielenkiintoa, koska lämpöverkossa on mukana myös vanhaa rakennuskantaa 1900-luvun alusta asti. Todellinen energiatehokkuus osoittautuu aineistossa usein aivan muuksi, mitä sen laskennallisen U-arvon mukaan pitäisi olla.

1900-luvun alun rakennuskannan energiatehokkuus on valtaosin joko hyvää tai erinomaista. Taso romahtaa 1950-luvulla, painuu pohjamutiin 60-luvulla ja alkaa parantua vasta vuosituhannen vaihteessa. 2000-luvulle tultaessa kaikkein huonoin rakennuskanta alkaa samalla tippua pois pelistä.

1900-luvun alun erinomaiseksi osoittautunut rakennuskanta koostuu pitkälti tiilirunkoisista kerrostaloista, joiden ei laskennallisesti pitäisi olla kovinkaan energiatehokkaita.

Rakennusten todellinen energiatehokkuus kuitenkin romahtaa juuri siinä vaiheessa, kun käyttöön otetaan tehokkaita lämmöneristeitä sisältävät sandwich-betonielementit.

Helenin energia-asiantuntija Markku Mannila ja kehityspäällikkö Jouni Kivirinne selittävät vuosisadan puolivälin romahdusta osin talotekniikalla.

Betonielementtien myötä painovoimainen ilmanvaihto korvautui konevoimalla, jonka käytössä oli vielä paljon oppimista.

Joissain tapauksissa vanhojen tiilitalojen energiatehokkuutta on tukenut näiden ryhmittely umpikortteleiksi.

Wienerberger Oy:n rakennustekninen johtaja Juha Karilainen selittää Helsingin vanhan rakennuskannan energiatehokkuutta paksujen umpitiiliseinien massalla, joka pystyi varaamaan lämpöä ja tasaamaan tämän vaihteluita ilman nopearytmistä lisälämmitystä.

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / helsinkikuvia.fi