Laastit luokitellaan sideaineensa perusteella kalkkilaasteihin, kalkkisementtilaasteihin, sementtilaasteihin ja muuraussementtilaasteihin. Muina raaka-aineina ovat yleensä hiekka ja vesi. Vanhimmat laastit olivat puhtaita kalkkilaasteja. Nykyisin valmistetaan käytännössä pelkästään niin sanottuja kuivalaasteja, joihin työmaalla sekoitetaan vain vesi.

Kalkkilaasti

Kalkkilaasti on sammutetun kalkin, runkoaineen ja veden seos. Kalkit jaotellaan kovettumistapansa perusteella ilmakalkkeihin ja hydraulisiin kalkkeihin. Ilmakalkki saadaan polttamalla puhdasta kalsiitti-, dolomiittista kalsiitti- tai dolomiittikiveä. Ilmakalkki ei voi kovettua vedessä, vaan se reagoi kostean ilman hiilidioksidin kanssa eli se kovettuu karbonatisoitumalla.

Kalkkisementtilaasti

Kalkkisementtilaasteissa käytetään sideaineena ilmakalkin lisäksi sementtiä, joka toimii kosteuden vaikutuksesta kovettuvana osana. Laastin ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa kalkki- ja sementtimäärien suhdetta muuttamalla. Sementti parantaa laastin lujuutta ja säänkestävyyttä sekä lisää laastin kutistumaa ja heikentää työstettävyyttä erityisesti sementtimäärän ollessa suuri.

Sementtilaasti

Sementtilaastin sideaineena käytetään sementtiä tai muuraussementtiä ja se kovettuu sideaineen reagoidessa veden kanssa. Julkisivurappauksiin tarkoitetut tehdasvalmisteiset rappauslaastit ovat yleisesti polymeerimodifioituja.

Sementtilaastin kovettumisen kannalta on tärkeää, että siinä on varsinkin kovettumisen ensimmäisinä vuorokausina riittävästi vettä. Sementtilaastien kutistuminen riippuu muun muassa laastin kiviainesjakaumasta.

Sementtilaastin ominaisuuksia voidaan parantaa erilaisilla lisäaineilla ja kuiduilla, jotka vaikuttavat muun muassa laastin pakkasenkestävyyteen, työstettävyyteen ja vedenpidätyskykyyn sekä tartuntaominaisuuksiin.

Merkintäjärjestelmä

Laastit on perinteisesti merkitty kirjain- ja numeroyhdistelmällä, joka ilmaisee käytettävän sideaineen tai sideaineseoksen ja laastin koostumuksen paino-osina. Sideaineen ja runkoaineen määrät ilmoitetaan lukuina, jotka pätevät kuiviin aineisiin. Laastin tunnus ilmoitetaan siten, että sideaineen tai sideaineiden määrä on 100 painoyksikköä ja runkoaineen määrä ilmoitetaan tätä 100 painoyksikön sideainemäärää kohti.

Laastien sideaineista käytetään seuraavia kirjaintunnisteita:

K             Kalkki (sideaine kuivana)
Kh            Hydraulinen kalkki
S              Sementti
KS           Kalkki + sementti

Esimerkiksi KS 35/65/600 on kalkkisementtilaasti, jossa on 35 painoyksikköä kalkkia, 65 painoyksikköä sementtiä ja 600 yksikköä kuivaa runkoainetta.