Poltetun ja sammutetun kalkin käyttö muurauslaastin valmistuksessa on tunnettu maailmanlaajuisesti jo tuhansia vuosia ja Suomessakin satoja vuosia. Laastinvalmistustaito kulkeutui Suomeen noin 1100-luvulla saksalaista koulukuntaa edustavien ruotsalaisten, keski-eurooppalaisten ja itä-balttilaisten mestareiden mukana. Vielä 1900-luvun alkupuolella Suomessa käytettiin muuraamiseen ja rappaamiseen pääasiassa puhtaita kalkkilaasteja.

Keskiajan rakentamistyyliin kuului luonnonkivimuurien rappaaminen ohuella kalkkilaastikerroksella, jolloin lopputulos muistutti nykypäivän slammattua pintaa. 1700- ja 1800-luvuilla rapattiin talojen julkisivuja, koska rappaus oli luonnonkivipintoja halvempi vaihtoehto. Kivirakentaminen oli vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa käsityötä ja puurakentamiseen verrattuna kallista. Kivirakennuksia pidettiin kuitenkin puurakennuksia paremmin kaupunkeihin sopivina jo paloturvallisuuden vuoksi.

Rappaus oli vallitseva julkisivujen pintakäsittely asuinkerrostaloissa aina 1950-luvulle asti. Vasta 1960- ja 1970-luvuilla betonielementtitekniikka sekä osin myös levyrakenteet ja puhtaaksi muurattu tiili syrjäyttivät rappauksen uudisrakentamisessa pitkäksi aikaa.

VANHAT KALKKIRAPPAUKSET

Vanhimmat rappaukset on Suomessakin tehty kalkkilaasteilla. Vanhojen kalkkirappausten koostumuksissa on suuria eroja. Niiden sideainemäärät ja laastihiekan raekokojakaumat vaihtelevat merkittävästi.

Koostumuksen lisäksi vanhat rappaukset poikkeavat nykyisistä rappauksista myös työtapojen osalta. Rappauksessa on usein noudatettu muuratun seinän muotoa ja vinoutta.

KALKKISEMENTTIRAPPAUKSET

Kalkkilaastin joukkoon alettiin sekoittaa sementtiä 1900-luvun alussa. Sementin lisäys antoi rappauslaastille lisää lujuutta sekä nopeutti lujuudenkehitystä kalkkilaasteihin verrattuna. Kalkkirappausten tavoin kalkkisementtilaastilla rapatut julkisivut olivat kolmikerrosrappauksia. Rappaukset lyötiin käsin 1960-luvulle saakka, jolloin rappaus alkoi muuttua koneelliseksi. 1970-luvulla konerappaus oli käytännössä syrjäyttänyt käsin lyömisen kokonaan.

SEMENTTIRAPPAUKSET

Sementtirappaukset olivat seuraava vaihe rappausmateriaalien kehityksessä. Aluksi sementtilaastit olivat puhtaasti sementtisideaineisia, mutta alkoivat muuttua muiden laastien kehityksen mukana yhä enemmän polymeerejä sisältäviksi. Polymeereillä saadaan laasteille mm. lisää tartuntalujuutta, joka on mahdollistanut myös lujien ja sileiden betonialustojen rappaamisen.

Nykyiset kaksi- ja yksikerrosrappaukset tehdään tehdasvalmisteisilla sementtilaasteilla, jotka polymeerien lisäksi voivat sisältää mm. kuituja. Sementtilaastit ovat kevytsoraharkkojen, kevytbetoni- ja betonipintojen pääasiallisin rappausmateriaali.

RAPPAUSTEN PINNOITTEET

Vanhat kalkkirappaukset on perinteisesti pinnoitettu kalkkimaalilla. Myös kalkkisementtirappausten pinnoilla kalkki- ja kalkkisementtimaalit ovat olleet yleisiä. Kalkkisementtirappauksilla julkisivun viimeistelty ulkonäkö on voitu tehdä myös värillisillä pintarappauslaasteilla eli ns. jalolaasteilla.

Orgaaniset julkisivupinnoitteet olivat yleisiä 1960- ja 1970-luvuilla. Niitä käytettiin vanhojenkin rapattujen julkisivujen uudelleenpinnoituksiin suoraan vanhan kalkkimaalin päälle. Tästä on aiheutunut vuosien saatossa huomattavan paljon rappausten rapautumavaurioita. Orgaanisten julkisivupinnoitteiden käyttöä ei enää suositella.

Seuraava kehitysvaihe pinnoitteiden osalla oli silikaattipinnoite, jolla oli mahdollista saavuttaa sävyltään tasaisia pintoja ilman sementin ja kalkin härmeriskiä. Vesilasipohjaisten silikaattipinnoitteiden vesihöyrynläpäisevyys on yleisesti hyvä, joten se sopii hyvin kalkkisementti- ja sementtirappausten pinnoittamiseen.

Silikonihartsipinnoitteet ovat uusin tulokas rapattujen julkisivujen pinnoittamiseen. Silikonihartsipinnoitteiden ominaisuuksiin kuuluu vedenhylkivyys mutta silti hyvä vesihöyrynläpäisy. Tästä syystä silikonihartsipinnoitteita on käytetty mm. rappausten suojaavina pinnoitteina.

NYKYAIKAISET ERISTERAPPAUKSET

Lämmöneristeen päälle tehtävistä rappauksista käytetään yleisnimitystä eristerappaus. Eristerappaus tehdään kolmikerros- tai ohutrappauksena suoraan lämmöneristeen päälle.