Rappauksen värillä on merkitystä

Valon eri aallonpituudet aistitaan eri väreinä. Värien erottelua varten silmässä on kolmea erilaista tappisolua. Värihavainto siirtyy silmästä aivoihin sähköisesti.

Värit, joiden aallonpituudet ovat kaukana toisistaan tai joiden valoisuuden määrä poikkeaa, on normaalin värinäön omaavan helppo erottaa toisistaan. Tällaisia pareja ovat mm. punainen/vihreä, sininen/keltainen ja musta/valkoinen.

Tätä voi hyödyntää, kun halutaan korostaa pieniä julkisivun osia kuten oviaukkoja. Julkisivun massoittelua voidaan korostaa väreillä, kun ison rakennuksen muoto näkyy vain kaukaa kuten pilvenpiirtäjillä.

Väreillä voidaan vaikuttaa julkisivujen kokonaisuuteen, rytmitykseen ja jopa siihen, mitä rakennuksen halutaan viestivän. Tiettyjen värien valitseminen esimerkiksi toimistoon kertoo rakennuksen olevan moderni ja tehokas.

Rakennuksen väri voi jopa vaikuttaa siihen, että sen tilat ovat helpommin vuokrattavissa tai asunnot käyvät paremmin kaupaksi. Värien käytölle voi olla siis taloudellisiakin perusteita.

Rakennusten värejä verrataan ympäristön väreihin, luontoon ja viereisiin rakennuksiin. Poikkeava värikylläisyys tai sävy huomataan.

Pohjoismaisissa luonnonväreissä on melkein kaikissa keltaista. Luonnonharmaakin on keltasävyistä, neutraalia harmaata ei luonnossa ole. Punainen ja vihreä ovat tummempia kuin keltainen ja sinivihreitä sävyjä ei ole.

Jos halutaan rakennuksen soveltuvan luontoon, on syytä käyttää luonnon omia värisävyjä. Toisaalta uudisrakennuksen voi sovittaa rakennettuun ympäristöön käyttämällä alueella jo olevia ympäröivien rakennusten värejä.

Julkisivuihin saadaan haluttaessa jännitettä ja kontrastia käyttämällä värejä, joita ei luonnosta löydy. Se vaatii kuitenkin ammattitaitoista osaamista.